Luen John Roemerin A Future for Socialism kirjaa, jossa hän puhuu markkinasosialismista. Minä itse tutkisin marxilaisia puolueita. Aloin miettiä miten poliittiset puolueet sopivat markkinasosialismiin. Erinomaisesti: puolueen jäsenet valtaisivat yritykset ja alkaisivat johtaa niitä. Mutta toisin kuin reaalisosialismissa (leniniläisessä tai sosiaalidemokraattisessa) näitä yrityksiä ei kansallistettaisi, vaan ne jatkaisivat omina itsenäisinä yksikköinä. Tämä muistuttaa hiukan sitä mitä Kiinassa tapahtuu tänään, mutta toisin kuin siellä minun sosialismissani yksityiset yritykset tulisivat puolueen jäsenten valtaan, eikä puolue yksityisten yritysten johtajien valtaan. Samoin se muistuttaisi Jugoslavian mallia, mutta niin, että yrityksiä johtaisivat puolueen (tai puolueitten) ammattijohtajat, ei työläisten itsehallinnolliset yksiköt. Samalla tämä malli yhdistäisi suunnittelun ja markkinat: yritykset toimisivat itsenäisinä, mutta niiden johtajat olisivat viime kädessä alisteisia puolueelle.
Analyyttisen marxismin tutkijoiden mukaan sosialistit eivät voi enää perustella ideologiaansa riistolla tai historian välttämättömyydellä. Sen sijaan sosialistit kannattavat nykypäivänä tasa-arvoa, ja ne jotka kaipaavat tasa-arvoa, eli yhteiskunnan ulkopuoliset, eivät ole hallitseva luokka. Moraalifilosofia on AM:n takana, seikka joka on monelle marxistille käsittämätön.
Minun markkinasosialismini olisi hyvin demokraattinen, mutta ei siten kuten vanhassa länsimaisessa marxismissa: ei radikaalia osallistuvaa demokratiaa, ei syndikalismia, ei työläisten itsehallintoa. Nämä ovat aina olleet marginaalisia ilmiöitä, ja ovat sitä erityisesti nykyajan poliittisessa ilmastossa. Sen sijaan olisi parlamentaarinen monipuoluejärjestelmä sosialismin toteuttamiseksi, puolueen sisäinen demokratia, siis rivijäsenten oikeus valita puolueen johto ja ay-liike vastapainona puolueen valitsemille managereille (jonkinlainen vakuutus työntekijöiden sortoa vastaan, ettei reaalisosialismin työläisten sorto toistuisi). Tällainen olisi demokraattinen ja hyvin pragmaattinen yhteiskuntaratkaisu.
Takaisin Samppa Sirnön vasemmistosivuille